onpas mullakin perjantai ilta :D istun hiukset laitettuna ja meikattuna yöpuvussa koneen ääressä :D noh, tää päivä alko suht kivasti,oli hyvin nukkunu olo aamulla ku kello pirahti, sit vakkari aamupuuhat tohinalla ja töihin (mun aamut on oikee ällön samanlaisia, kahvinkeitin on ladattuna valmiina,se ekana päälle,pillerit naamaan,kuselle ja sit aamupala ja meikkaus samalla..)Työ päivä oli perjaatteessa rankka ku meitä duunareita oli ni vähän,lisäks 2sijaista joita piti tietty sit opastaa tavoille,mut hyvin mielin meni päivä läpi,mulle on jotenki työntekoon tullu oikeempi asenne,enää ei nii jännitä ja ressaa,osaa jopa olla siel paikas mis on (aiheesta voisin kirjottaa vaik 1000000 sivua lisää:) ) ja mielikin on jotenki rauhallisempi,mä kun oon niin ihanasti taipuvainen liikaan stressaamiseen ja suorittamiseen.Se suorittaminen on just se mist haluun eroon,pois se minusta!!!!!!!!Olin yhen ihanan asiakkaan luona vähän ekstraa ku iltapäivästä ei enää kummempia hommia ollu,ja se oli nii liikuttava ku huomasin kyynelten kimmeltävän ja se halas mua...tuli toisaalta hyvä olo,toisaalta alko taas kyseenalastamaan omaa työmoraaliaan ja etiikkaansa, onks mun oikeesti "oikein" antaa jollekkin ekstraa,kun kaikille en pysty? perjaattees vastaus on ei..kai.tai sit ei oo sitä oikeeta ja väärää,mut tälläkertaa tein näin.

töistä menin sitte salille,vuorossa oli hauis,ojentajat ja olkapäät..reeni kulki ihan perus,ihan hyvät fiilikset,on kyl toisaalta ollu paremmatki.Tänää ollu jotenki sellane fiilis et tän päivän ois eläny aiemminki..tiedän itse oikein hyvin mitä tarkotan ;) ei vaan vituttanu tänää tää saatanallinen hallinnan tunteet tarve,mikä vittu siinä mahtaa nii viehättää? mähän saan vaan sen turvallisen olon,leijun tyytyväisenä ku mikään ei nujertanukkaa mua tänää...VITUT!!!! mut ei kai mua voi nujertaa ku en anna sellaselle tilaa ku en edes uskalla elää,nössöööööö,nösssöööööööö.oikeesti elämä valuu ohi,kaikki päivät alkaa olla samanlaisii,vaan sen takii et tää idari säilyttäää turvallisuuden tunteensa.huh huh.ja loppupeleis naurettavinta on se et enhän mä oikeesti mitään hallitse,luulen vaan.Tsunamit ja maanjäristykset voi iskee yhtälailla,mun teot ei niihin vaikuta millään tavalla.Paskaa voi tulla niskaan ihan millon vaan,eikä sitä ni helvetisti tarvis pelätä edes.tää voi kuulostaa hassulta mut mitä järkee ois elämäs jos ei tulis paskaa niskaan? siis välillä :)Äääh,mun pitää oppii elämään.ei ssekään oo enää kivaa ku mikään ei kohta tunnu enää miltään..kai?en haluu ottaa selvää...

kaverin kaa oli puhetta et illal mentäs karaokeen,mut se peruuntu,joka kieltämättä oli lähinnä helpotus.miks? haha, arvaa? enhän mä ois voinu itteeni turvalliseks siel tuntee :D :D oikeesti, mä oon vielä iiihna lapsi!lapsi joka niii kaipaa huolenpitoa ja turvaa,mut ei anna kenenkää sitä itelleen antaa..Hieman ristiriitasta? HIEMAN...

menin sit vaan selloon pyörimään ja ettimään elämää,eipä löytyny :D no joo tarpeeks tältä erää vissiii.pai pai mai laver 

huoh,seittemän päivän työputki takana...,vihdoinki :) täytyy kyl myöntää et se 5päivää on paljon passelimpi oman jaksamisen kannalta..,tuntuu muutenki et ku töis on viettäny nyt aikaa nii paljo et ne työ asiat helppoo seuraa kotiinki-> not good.Onneks on oppinu ainaki koittaa ajaa niit pois.Välil on itestä vaa nihkeetä ku tarvii sitä omaa aikaa,mut mitä sil "omal ajal" sit tekee?tai haluupi tehä?

Ku just ite oppinu et "hei mä en ehkä oo epänormaali jos mua ei kiinnosta vetää perseit olalle ja rymyrä baaris" tai muuta vastaavaa.ehkä mul on joku angsti meneillää tämmösii juttui kohtaa mitä nuorten pitäs (muka) haluta tehä..mut mitä sit sitä ees haluu tehä? emmä hiiä,kaipa sitä kaikkee kokeilemal löytää itellee jotai ajanviettoa.Salil käyminen nyt on tullu osaks mun elämää,mut eihän sielkää voi jokapäivä heliua,enkä mä ees haluu et elämä tulee nii yks puoliseks..senpä vaan tiiän et mua ei nappaa sellanen pinnallinen meininki ja teeskentely,sellanen mua vaan oksettaa..,oon liian kauan ite koittanu asettuu sellaseen hyväksyttävään muottiin et nyt tulee korvist ulos suuren vaikku vuoren kera!

Lähinnä huvittaa tehä asioita joil on mulle oikeesti merkitystä,nähä niitä OIKEESTI tärkeitä ihmisiä ja tälleen näin.ei mun tarvi omasta mielestäni mailmaa pelastaa liittymäl greenpeaceen,kuhan teen sellasia asioita jotka itestä hyvältä tuntuu.ja sitä mä taidan nyt hakea.Oispa viel himpun verran rohkeuttakokeilla enempi uusia asioita,ja sitä et mistä ite tykkää..Niin helposti vaan jäävanhaan ,tuttuun ja turvalliseen joka ei kyl toisaalta varmasti oo aina itelle se paras.mikä niis muutoksissa sit nii helvetisti pelottaa?Kaipa se et joutuu hyppää tuntemattomaan,ei voi edetä askel kerrallaa ja sit ottaakki takapakkia,vai voiko?miksei vois?tai menneisyyteen nyt ei koskaan palata voi,mut ainaki voi tehä sit taas uuden muutoksen ja toivoo et se sit vihdoinki tyydyttäis.näh,empä tiiä onks tää mun filosofia iha paska,pitäs tosissaa testaa :)

mut jos mä nyt paasaan muutoksesta ni herää iha itelle mielee et en kyl selkeesti oo kovin tyytyväinen tän hetkisee tilanteesee,jos muutosta haluaa..mitä mä haluisin et ois erilailla?noh, mä varmaan jään miettimään asiaa hiljaa iteksessäni ja ehkä kirjotan niistä,jos ne on julkasukelposia...mut olipa hyvä tulla tänne jauhaa,oppi taas itestään pienen vienoisen asian :)

Tuskinpa tästä ekasta postista nyt pitkää tulee, oon nii noobie vielä tälläses näpyttelys ( nytki painelen pelkällä etusormella kirjaimii yks kerrallaa, pöhettyneen hämmästynyt ilme kasvoillani :) ei kai! ) et eipä varmaan runo suoni kauhiasti kukita vielä,tulipahan ainaki blogi-neitsyys korkattua..

Tänää on ollu aika vimpeli päivä, töissä se 8h meni jotenki ku siivillä8joka on toisaalta harvinaisempaa)..töistä sit menin innoissani Sellon kirjastoo ettii opinnäyte työhön matskuu.miten voi olla innoissaan jostain pitkästä päättötyöstä?? en ymmärrä ees itteeni, eiköhän se hieltä haiseva totuus ilmene mullekki ku sitä aikansa pakertaa.

Näinpi sitten pitkäst aikaa mummelin ja vaarin <3 ne on kyl jotain nii tärkeitä, välil oikeesti miettii millanen oisin ilman niitä.On ne tietämättään opettanu mulle kyl nii elintärkeitä asioita,joita ilman mun pää hajois!ihanku se nyt ei liian lähel ois ollukkaa..no viimeisimmästä viisastuneena tää tyttö on opetellu asioita aika kiemuraisia teitä, ja opettelen vielki..joskus vaa ittekki oikee huvittaa miten asiat jotka perjaattees on itsensä selvyyksii (tai jollaki tasol niitten pitäis olla), ni on ni hakuses vielä.

Yks iso asia jota oon opettelemas on itteni rakastaminen,tai hyväksyminen.kuulostaa varmaan hassulta,mut joskus on hankalaa haluta itelleen hyvää oloo ja parasta.Herää itellekki kysymys et miks?Miks helvetis,kuka valitsee piikkimaton untuvapeiton sijaan?Ite mä unohin.hitaasti ja varmasti opin unohtamaan mitä on omatahto,hyväolo,rohkeus.Yhtä kaveria lainatakseni " no mjiks?" Ketään mihinkään suuntaan syyttämättä..,mut jos aina saa vaan negatiivista palautetta,alkaa helposti itekkin uskoo olevansa surkee.Täl hetkel on nii vahvistunu olo ja tietää et kukaan ei kunnioita ellei sitä osaa myös itelleen vaatia.Okei,aika kärjistettyy,mut meinaan sil perjaatteel et jos annat ittees loukata,ni ei se käytös sua kohtaan paremmakskaan muutu.Koska mailmas on muitaki värejä ku musta ja valkonen en kuitenkaan tarkota et tilanteis jois kohdellaan jotenki huonosti pitäis heti hyökätä toisen kimppuun"mitävittuuhuorapaska alatmulleaukoo" vaan voi ihan rakentavasti sanoo vaan että musta tuntuu pahalta kun kohtelet mua noin.Kukaan ei oo ketään parempi.oikeesti.ei täs ihanankamalassa mailmassa voi ihmisiä muutenkaan jaotella ja vertailla, tääl me kaikki vaan hengataan ja kakitaan ja pissitään,mut yks asia on mun mielestä betto saletto:jokainen on oikeutettu saamaan rakkautta, sitä ei tarvi ansaita mitenkään!

oho,nyt ku tän luin ni mähä alan vaikuttaa ihan peace and love hipiltä..mikä jottei... ;)